Koko termi Web 3.0 on keinotekoisesti luotu. Sitä ei ole olemassa yhtä vähän kuin Web 1.0:a tai Web 2.0:a. Voi olla, että se on jo kuollut, kuten Tarmo Toikkasen avulla saimme tietää. Haluan kuitenkin edelleen käyttää näitä termejä, koska niiden avulla voin jotenkin hahmottaa sitä, mitä on tapahtumassa.
Ajatellaan, että Web 1.0 liittyi informaatioaikakauteen (slideshow), joka syntyi World Wide Webin myötä. Sille oli ominaista valmiiksi tuotetun tiedon vastaanottaminen. Tieto oli teollisesti tuotettua ja sillä pyrittiin saamaan taloudellista hyötyä.
Vastaavasti Web 2.0 -nimellä voitaisiin tarkoittaa sosiaalisesti tuotetun tiedon aikakautta. Tätä aikakautta elämme juuri tällä hetkellä. Ymmärrän tällä ajalla vuorovaikutteisesti tuotetun tiedon ja sosiaalisen median aikakautta internetissä. Hyviä esimerkkejä tämän aikakauden tuotteista ovat YouTube, blogit, wikit, Wikipedia jne. Web 1.0 jatkaa elämistään Web 2.0:n rinnalla.
Mitä olisi sitten Web 3.0? John Moravecin mukaan se on innovaation aikakausi. Sille on ominaista kiihtyvä muutos, jatkuva globalisaatio, innovaatioyhteisö käyttövoimanaan ”knowmads” (luovat, mielikuvitusrikkaat ja innovatiiviset henkilöt, jotka voivat tehdä töitä lähes kenen kanssa vaan, milloin vaan ja missä vaan). Kieltämättä haluaisin itse kuulua tähän knowmadsien joukkoon.
Moravecin mukaan (slideshow) innovaation aikakaudella (Web 3.0) tieto on kontekstuaalisesti sovellettua ja sitä levitetään horisontaalisesti. Ihmisten väliset suhteet ovat heterarkiset (tasa-arvoon perustuva yhteistyö). Kaaos ja ristiriita otetaan syleillen vastaan. Tieto on kaikkien saatavilla avoimesti ja sitä tuotetaan yhteisöllisesti.
Kieltämättä vierastan ajatusta tiedolla rahastamisesta, joka tulee väkisin mieleeni Irmeli Pietilän kommentista yrittäjyydestä Web 3.0 keskusteluun. Minua lähellä on ajatus/utopia tulevaisuuden koulusta, jossa lapset ovat itse tietoa tuottavia. Tulevaisuuden koulu ei ehkä tarkoittaisikaan rakennusta, vaan se sijaitsisi kaikkialla. Tieto ei myöskään olisi kiinni tietokoneista, vaan sitä olisi saatavilla milloin vain (tämä on jo toteutumassa esim. iPod ja iPhone). Missä vain voisi olla interaktiivisia pintoja ja laitteita, joilla tiedon vastaanottaminen ja tuottaminen olisi mahdollista.
Pro Gradussani vuodelta 2005 sivulla 88 pohdin vähän samaa asiaa seuraavasti:
”Rekonstruktiivisen oppimisen mallin mukaisesti opetus tulisi järjestää lapsen luonnollista kehitystietä noudattaen pyrkien oppijan sisäisen itsen maksimaaliseen toteuttamiseen.
Ensimmäinen seuraus tästä pyrkimyksestä olisi mielestäni luopuminen yleisistä opetussuunnitelmista, ainakin jos ne määrittelevät etukäteen sen, missä järjestyksessä ja minkä ajan sisällä lapsen tulisi oppia ennalta määrätyt oppisisällöt. Opetussuunnitelmien tilalle tulisi oppijan oman kehitystien noudattamisen tukeminen. Se, kuinka tämä käytännössä tehtäisiin, on niin laaja kysymys, että sen selvittäminen jää tulevien tutkimusten aiheeksi.
Toinen seuraus pyrkimyksestä rekonstruktiiviseen oppimisen mallin toteuttamiseen on koulun kyseenalaistaminen optimaalisena oppimisympäristönä. Tällöin tarkoitan koulua siinä muodossa kuin se tällä hetkellä yleensä on toteutettu. Se, minkälainen olisi optimaalinen oppimisympäristö rekonstruktiivisen oppimisen mallia noudattaen, on myös hyvin laaja ja vaikea kysymys, jonka käsittelyn jätän tulevaisuuteen.”
Termi ”rekonstruktiivisen oppimisen malli” ei enää minua miellytä. Minulla on jo uusi mielessä, mutta siihen palaan siinä vaiheessa, kun saan jatkotutkimukseni valmiiksi asiasta.
Joillekin ihmisile noin luonnehdittu web3.0 tai mikä se nyt sitten voisi olla, on dystopia. Jo nyt slow-liikkeet saavat kannattajia, downschifters ottaa pesäeroa jatkuvaan kiirehtimiseen. Siinä mielessä työn ja bisneksen tehostumisen takaraja on jo monen mielestä ohitettu. Veikkaan, että syntyy mielenkiintoisia sivuilmiöitä.
VastaaPoistaMutta toisaalta, jos ajattelemme asiaa oppimisen vapauttamisena, utopiasta kannattaa puhua. Tosin maailmassa olemisella pitäisi silloin olla mielekäs perusta, tarkoitus. Motiivien puute näkyy nykyisessä pahoinvoinnissa ja oppimishaluttomuudessa. Luonnon tuhoutuminen on nähdäkseni tällainen globaali ja yhdistävä motiivi. Me voimme yrittää kaikkemme, yhdessä. Ikäviä asioita. Moni viihtyy mieluummin pää tokkurassa jossakin puolimaailmassa.
Mutta uskotaan ihmiseen, ihmisyyteen ja viisaaseen yhteistoimintaan. On tuhon tie pantata tietoa. Kaikki keinot käyttöön tiedon vapauttamiseksi, koska vain siten voimme kasvattaa tietoa ja ymmärrystä. Interaktiiviset pinnat ovat hyvä alku.
(ps, Bloggerissa tagit pitää erottaa pilkulla, tässä on nyt megatagi, nimimerkillä mullekin on käynyt noin)
Dystopia minulle on tämän kilpailuyhteiskunnan jatkuminen, jossa joka päivä niillä, joilla on kaikista vähiten, on vieläkin vähemmän. Niillä taas, joilla on paljon, on joka päivä vieläkin enemmän. Vanha kunnon Matteus-ilmiö siellä nostelee päätään.
VastaaPoistaOlen vakuuttunut siitä, että ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun pääsee toteuttamaan omaa syvintä itseään. Monesti tämä onnellisuus liittyy vielä toisen ihmisen auttamiseen.
"Jokainen on oman onnensa seppä" -ajattelu tekee ihmiset onnettomaksi, sillä todellinen onni tulee juuri toisen auttamisesta eikä siitä, kuinka paljon saa itselleen kahmittua.
Flow-ilmiössä ihmisellä on niin suuri motivaatio ja se on vielä tehtävän sisäinen motivaatio, ettei hän enää kaipaa siihen mitään mammonaa motivaattoriksi. Aineellinen palkkio tulee ikäänkuin sivutuotteena. Pahimmat ristiriidat syntyvät juuri siitä, kun ihmisen ei anneta toteuttaa omaa sisintä itseään, vaan ympäristö pakottaa toimimaan omaa sisintään vastaan.
Hei Tero! Tämä kommentti ei nyt suoraan liity tähän kirjoitukseen, vaan blogisi käyttöön Wikiopiston AVO-kurssin kurssiblogina. Koska blogissasi ilmeisesti puhut muistakin aiheista, olisi hyvä jos käyttäisit vaikkapa tagia "avokurssi" niissä kirjoituksissa, jotka liittyvät kurssiin, jotta meidän on helpompi seurata mitä kirjoitat.
VastaaPoistaHei Tarmo! Pistin mielestäni kaikkin Avo-kurssin blogeihin tagiksi "avokurssi". Niitä on tähän mennessä kolme. Yksi oli harppaus-kurssin blogi, johon pistin tagiksi harppaus_aika. Menikö oikein?
VastaaPoista