IT-kouluttajien "Koulutus taskussa" -kevätseminaarin 30. - 31.3.2012 aiheena oli mobiilioppiminen ja -ohjaus. Seminaari oli todella mobiili, sillä olimme lähes koko ajan liikkeessä m/s Viking XPRS:ssä. Laivamatkat käytettiin huipputehokkaasti hyväksi kokoustiloissa. Tallinnassa keskuspaikkana toimi Scandic Palace -hotelli, jossa seminaaria pidettiin hotellin kokoustiloissa. Vierailimme myös Tallinnan Polütehnikumissa. Tarjolla oli myös kulttuuriohjelmaa molemmille päiville, mm. balettia ja taidemuseovierailu.
Mahtava kokemus, josta riittää sulateltavaa vielä pitkäksi aikaa. Yhteen blogikirjoitukseen ei mahdu kuin pieni raapaisu siitä kaikesta, mitä kahden päivän aikana tapahtuikaan. Seuraavaksi otteita tästä hullun hauskasta seminaarista.
#taskukoulu
Seminaarissa käytimme hashtagia #taskukoulu. Käytin sitä myös hyväksi tehtävässä, jonka tarkoituksena oli johdattaa aiheeseen ja samalla tutustuttaa ihmisiä toisiinsa. Tehtävänanto oli seuraavanlainen:
Tämä tehtävänanto pisti ihmiset tarkoituksella eriarvoiseen asemaan. Osalle hashtagit ja Twitter olivat tuttuja, mutta yllättävän monelle tuntui tämä maailma olevan täysin vierasta. Tarkoituksena olikin saada osallistujat ratkaisemaan ongelma yhteisöllisesti. Suurella osalla ei ollut Twitter-tiliä, joten piti löytää ryhmästä joku, jolla tili oli.
Tässä tehtävänanto avattuna:
Tässä esimerkkejä ryhmien antamista vastauksista:
Twitter oli jo osoittanut hyödyllisyytensä ennen kuin oltiin edes päästy terminaaliin. Itse tulin onneksi hyvissä ajoin terminaaliin, mutta osalla oli ongelmia tästä syystä:
Tämä Tarmon viesti saavutti osan meistä ja kaikki osallistujat ehtivät onnellisesti ajoissa terminaaliin. Käytin Twitteriä myös tavallaan seminaarin muistiinpanovälineenä ja jonkin verran tuli myös vuorovaikutusta verkon kautta ihmisiltä, jotka eivät itse päässeet fyysisesti seminaariin osallistumaan.
Tuttujen palvelujen laajentunut mobiilielämä
Tarmo Toikkanen piti jälleen todella mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän esityksen yhä kiihkeämpään rytmiin muuttuvasta maailmasta. Yksi muutoksen moottoreista on mobiiliteknologian mukanaan tuomat mahdollisuudet. Tarmo viittasi tutkimukseen, jonka mukaan kännyköitä on jo enemmän kuin ihmisiä. Kuullostaa uskomattomalta ja kertoo siitä, että olemme todella siirtyneet jo mobiilielämään.
Puhelin on jo niin tärkeä osa kaikkea toimintaa, että Tarmon mukaan olisi jo tarve kertakäyttöpuhelimille, kuten aikoinaan oli kertakäyttökameroille. Jos puhelin unohtuisi kotiin, voisi helposti ostaa puhelimen 10 €:lla kioskilta. Puhelin voisi sitten tulla käyttökelvottomaksi kahden kolmen päivän sisällä.
Mobiiliteknologian myötä oppiminen on muuttumassa. Tarmo otti esille nano-oppimisen (Nano-learning). Kun oppiminen on mobiiliteknologian avulla mahdolllista milloin ja missä vain, se voidaan pilkkoa pieniksi osasiksi. Tämä mahdollistaa oppimisen esim. bussia odotellessa.
Tallinnan Polütehnikum
Päivi Riihelä oli saanut järjestettyä meille mahdollisuuden vierailla Tallinnan Polütehnikum:ssa. Oppilaitoksen huippusympaattiset opettajat ja IT:stä vastaavat pitivät meille ensin esityksen oppilaitoksestaan. Esityksen jälkeen alkoi innokas keskustelu. Kuumimmalta aiheelta tuntui tietohallintoon liittyvät kysymykset. Polütehnikum:ssa he olivat keksineet yksinkertaisen ja mielenkiintoisen ratkaisun. Opiskelijoilla oli täydet valtuudet ladata haluamiaan ohjelmia ja sisältöjä koneille. Kerran viikossa koneet kuitenkin deletoitiin alkuperäiseen tilaansa. Aika mielenkiintoinen ratkaisu...
Esityksen jälkeen pääsimme kiertämään oppilaitoksen osastoja läpi. Kaikessa paistoi innostus ja ylpeys omasta toiminnasta. Kierros oli kuitenkin suunniteltu draamantajuisesti. Suomalaisilta tuli innostuksen huutoja, kun kierroksen loppuvaiheessa pääsimme alla näkyvään opetustilaan.
Tätyy myöntää, että huipputyylikkäitä Mac:jä täynnä oleva huone oli vaikuttava. Luulisin, että opiskelijoilla on aivan vastaavanlaiset reaktiot. Ei voi olla vaikuttamatta motivaatioon...
Jatkoimme vielä kierrosta. Lopulta jouduimme jättämään sen kesken, sillä aikataulumme vaati jo siirtymistä seuraavaan ohjelmanumeroon. Erinomainen vierailu!
Myytti diginatiiveista
Jari Laru piti hotellin kokoustilassa samalla sekä hullun hauskan että syvällisen tieteellisen esityksen. Välillä nauroin silmät kyynelissä ja jo seuraavana hetkenä oltiin syvällisessä tieteellisessä pohdinnassa. Heti esityksen aluksi hän määritteli meidät ja samalla itsensä hörhöiksi. Ja oikeassahan hän oli.
Jari osasi hienosti sohaista provosoivilla väittämillä tyyliin "varsinainen bang (mobiilioppimisessa) oli iPad:in keksiminen 70-luvun alussa". Kun ajatellaan Nokian kovia kokemuksia, osui tuo sohaisu kyllä kipeästi. Miten menetimmekään paikkamme maailman huipulla... Onneksi meillä on sentään vielä perusopetus...
Jari Laru myös uskalsi kyseenalaistaa normiratkaisumallit tietoteknisen osaamisen turvaamisen tulevaisuudesta: "Onko järkevää, että jokaisella on oma laite, jos yhteistoiminnallisesti saadaan ehkä enemmän aikaiseksi?" Olisiko sittenkin järkevämpää opetella toimimaan yhteistoiminnallisesti vähemmällä laitemäärällä?
Laru puhui myös hajautetun kognition mahdollisuuksista. Internet on saanut aikaan lyhyessä ajassa suunnattoman muutoksen. Maiden välisten rajojen merkitys on häviämässä. Oppiminen on muuttumassa aivan toisenlaiseksi. Mobiililaitteet ovat vain kiihdyttäneet tätä muutosta. Silti suurin osa appseistä liittyy elämänhallintaan, oppimiseen liittyviä appseja on paljon vähemmän. Opetus kulkee perässä vaikka sen pitäisi pyrkiä kulkemaan edellä.
Yksi Jari Larun suurimmista pommeista esityksessään oli diginatiivi-myytin purkaminen. Hän kertoi useista tutkimuksista, jossa se on kumottu. Diginatiiveilla ei myöskään ole mitään erityiskykyjä multitasking:iin. Onko koko asian pohtiminen ajan tuhlausta?
Jari esitti myös provosoivan, mutta niin lähellä olevan, kysymyksen TVT:tä kouluttaville: "Kuinka opettaa TVT:tä rautakankityyppisille henkilöille kiihtymättä?" Kieltämättä nauroin silloin vedet silmissä.
Hän kertoi myös omasta kivikkoisesta tutkimushistoriastaan: "Professorit nauroivat, mutta minä selvisin voittajana". Tuokin kuullosti tutulta, paitsi etten ole vielä selvinnyt voittajana.
Kun Jari Laru kertoi julkaisevansa kaiken tutkimusaineistonsa Creative Commons -lisenssillä, annoimme spontaanit aplodit Tarmo Toikkasen kanssa. Kun hän vielä kertoi huomanneensa tutkimuksessaan, että Wikispaces oli lelu ja olisi kannattanut käyttää MediaWiki -ohjelmistoja, jossa on valmiita välineitä analyysiä varten, niin olin pelkkää hymyä.
Jari Larun materiaaleihin kannattaa käydä tutustumassa esim. SlideShare:ssa ja Mendeley:ssä.
Kulinarismia unohtamatta
Joukossamme oli monta Tallinnan tuntijaa ja lähdinkin joukon mukana syömään Must Lammas -ravintolaan. Valitsin villisikaa ja tällaisen annoksen sain eteeni.
Ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja vielä lisäksi sain syödä sen mahtavassa pöytäseurueessa!
Mitä työelämä odottaa mobiiliohjelmoijalta
Matkalla takaisin Helsinkiin meillä oli koko matkaksi ohjelmaa. Elias Pietilä puhui yritysmaailman näkökulmasta. Myös hän heitti monta provosoivaa väittämää, jotka saivat kiihkeitä keskusteluja aikaiseksi. Meille IT-kouluttajille hän heitti heti aluksi mm. seuraavaa: "Koulutuksen merkitys on yllättävän pieni päätymisellä ohjelmoijaksi". Hän uskalsi myös kyseenalaistaa ohjelmointitaidon merkityksen. Sen sijaan hän nosti design:in ymmärtämisen yhdeksi tärkeimmistä ominaisuuksista mobiiliohjelmoijalle.
Eliaksen mukaan täydellinen työntekijä on täydellinen yrittäjä, joka kokee yrityksen omakseen eikä paikaksi, jossa on töissä.
Koulullakin on kuitenkin tehtävä. Sen tulisi innostaa ja yhdistää, kokemus ja intohimo opettaa loput. Elias sanoi, että jos hän alottaisi opiskelun uudestaan TKK:lla, opiskelisi hän vain kieliä. Kielillä hän tarkoitti sekä ihmisten että koneiden kieliä.
Nautin Eliaksen esityksestä todella paljon. Hän puhui mielestäni erittäin viisaita sanoja. Maailma on muuttunut. Se täytyy hyväksyä ja siirtää katse tulevaisuuteen. Luulen, että Eliaksen kuvaama täydellinen työntekijä on hyvin lähellä John Moravec:in kuvaamaa Knowmadia.
Matka jatkuu
Saavuimme yht'äkkiä satamaan ja tuntui, kuin matka olisi loppunut kesken. Vielä terminaalissa ja raitiovaunussa keskustelu kuitenkin jatkui kiihkeänä.
Esittelin tässä blogissa vain muutamia välähdyksiä tapahtuneesta. Paljon tärkeitä ja hienoja esityksiä jäi esittelemättä. Sovimme kuitenkin yhteisesti, että julkaisemme asiaan liittyvää aineistoa.
Huomasin, että Mervi Jansson oli jo ehtinyt kirjoittaa blogiinsa otsikolla "Koulutus taskussa - silmäkarkkia ja pedagogiikkaa". Luen sen heti, kun olen saanut tämän blogikirjoituksen julkaistua. Mervi piti yhden niistä tärkeistä esityksistä, jota en ainakaan tällä kertaa ehtinyt käsitellä. Matka jatkuu...
Huomasin, että Mervi Jansson oli jo ehtinyt kirjoittaa blogiinsa otsikolla "Koulutus taskussa - silmäkarkkia ja pedagogiikkaa". Luen sen heti, kun olen saanut tämän blogikirjoituksen julkaistua. Mervi piti yhden niistä tärkeistä esityksistä, jota en ainakaan tällä kertaa ehtinyt käsitellä. Matka jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti